Kyläpolitikoinnin aika pitäisi olla nyt jo ohi…

Vastatessani Rantapohjan vaalikonekyselyyn viimeviikolla olin välillä erittäin hämmästynyt asioista, joista siellä kyseltiin meiltä kunnallisvaaliehdokkailta.  Ymmärrän, että vanhojen ympäristökuntien lehti on enemmän kiinnostunut sen julkaisualueen asioista, mutta asiat joihin kysyttiin mielipidettä olivat osaksi sellaisia, joihin ei voinut mitenkään vastata omilla tiedoillaan ja taidoillaan – asiat olivat niin tarkkoja detaljikysymyksiä vanhojen kunta-alueiden asioista.

Hyvä esimerkki oli kysymys Martinniemen sataman kunnostuksesta. Oli mahdotonta antaa kantaa asiaan, kun mielestäni kaupunkimme ei edes omista tätä satamaa… voin toki olla väärässä… ja onko Martinniemen satama kuitenkaan kaupunkilaisille ihan niin kuin must-palvelu? Toinen hyvä esimerkki siellä oli kohta, jossa kysyttiin Haukiputaan keskusten palvelutarjontaa. Kunnallinen päätöksenteko ei kyllä suoraan voi vaikuttaa alueen tarjoamiin YKSITYISIIN palveluihin ja päätökset tarjolla olevista palveluista tekee yksityinen yrittäjä ihan pelkän markkinaehtoisuuden perusteella. Ylikiimingin kirkonkylältä kysyttiin asukastuvan sijainnista, voiko sen sijaintipaikkaa muuttaa? Eiköhän se ole tärkeintä, että se yleensäkin on siellä olemassa – ei niinkään sen tarkka osoite.

Kiimingistäkin on kerrottavana esimerkki, jossa pieni todella laadukas konditoria tuli Kiimingin kirkolle ja sitten lopetti. Me jokainen olemme kuluttajanakin vastuussa siitä, että käytämme lähimpiä palveluja – jos haluamme niiden olevan olemassa. Leipomo ei pysy pystyssä, jos asiakkaita on vain muutamana juhlasesonkina vuodessa. Olemme asiakkaina kovia vaatimaan palveluja lähialueillemme… mutta miten niiden käyttäminen sitten valinnan hetkellä…